Puolustusvoimat seuraa lentäjien kuuloa vuosittain. Lääkintäeverstiluutnantti, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Tuomo Leino tekee päivittäin työtä meluasioiden parissa. Leino tietää, mistä puhuu, sillä hänellä on myös lentolupakirja.
– Ilmavoimissa lentäjillä on kaksi määräaikaistarkastusta vuosittain. Toiseen niistä liittyy tuolla Ilmailulääketieteen keskuksessa Meilahdessa kuulotutkimus. Tarkkaillaan minimikuuloa, mutta myös sitä, että tapahtuuko kuulossa muutoksia vuositasolla, hän kertoo.
Leinon mukaan hävittäjälentäjillä on parempi kuulo kuin keskimäärin samanikäisillä suomalaisilla.
– Pentti Kurosen väitöskirjatutkimus vuodelta 2004 osoitti ”fouga-kuulon” myytiksi. Siinä tuli esille, että sotilaslentäjät ovat hyvin valikoitua porukkaa ja muistavat pitää kuulonsuojauksestaan hyvää huolta.
Sotilaslentäjien osalta ei ole suuri murheita. Suihkuhävittäjän meteli on potkurikoneeseen verrattuna aivan toisella tasolla. Siksi Ilmavoimissa kuulon suojaamiseen kiinnitetään erityistä huomiota.
– Hävittäjien ohjaamoympäristön melutaso on sellainen, joka edellyttää kuulon suojaamista. Sekä Hawk- että Hornet-kalustolla me käytämme kaksinkertaista kuulonsuojausta lentotyöskentelyssä, eli meillä on ensin korvakäytävään asetettavat kommunikaatiokuulosuojaimet, vähän samanlaiset kuin näkee F1-kuskeilla.
Kommunikaatiokuulosuojaimet kytketään sitten johdolla lentokypärän audiojärjestelmään. Olen itse ollut Ilmavoimissa vuodesta 1991 ja juuri teknisessä laitteistoissa on kehitystä tapahtunut.
Leino huomauttaa, että Puolustusvoimissa on ollut kommunikaatiokuulosuojaimet kytkettynä lentokypärän audiojärjestelmään käytössä vuodesta 2007 ja lääkintäkapteeni Taija Lahtinen on tehnyt aiheesta väitöskirjankin Oulussa.
Harrastelentäjien kuulon suojauksessa parannettavaa
Harrastelentäjät unohtavat kuulonsa suojauksen usein toimiessaan kentällä koneen ulkopuolella. Alkuvalmisteluissa ja viereistä konetta käynnistettäessä saattavat suojaimet puuttua kokonaan.
– Tietysti se (melun vaikutus) riippuu altistustasoista ja melun kestosta. Hävittäjän kahden jälkipolton jyrinä on ihan eri luokkaa kuin potkurikoneen melu. Molemmat ovat sillä tasolla, että kuulon suojaaminen on välttämätöntä. Itsellänikin harrasteilmailun plattatyöskentelyssä kuulon suojaus on aika monesti omien sormien varassa – lyökö ne korvakäytäviin vai ei.
Yli 85 desibelin meteli saattaa jo aiheuttaa kuulovaurion, jos sille altistuu ilman suojaimia pitkään.
– Jos mietimme liikennesuihkukonetason lentomelua, 130 desibeliä, se on noin yhdeksän sekuntia, mitä voi olla ilman suojausta ennen, kuin asetuksen mukainen meluraja tule vastaan. Sitten, kun puhutaan ammattimaisesta toiminnasta, puhutaan kahdeksan tunnin meluannoksista alle 85 dB. Lisäksi työnantajalta vaaditaan melunsuojelutoimenpiteitä altistuksen hillitsemiseksi.
Suojaa millä suojaat – mutta suojaa!
Kuppisuojaimet jaetaan karkeasti kahteen kategoriaan: aktiivisiin ja passiivisiin. Passiivinen on perinteinen suoja, jolla korva pyritään peittämään meteliä eristävällä aineella. Aktiivikuulokkeessa eli vastamelukuulokkeessa melua ehkäistään pääosin elektronisesti. Lentämisessä se tarkoittaa, että radioliikenne ja puhe erotetaan hälystä, joka käsitellään äänenpaineeltaan samanlaisella, mutta vastakkaisella melulla. Lopuksi vahvistettu puhe ja radioliikenne liitetään puhdistettuun taustaan. Jäljelle pitäisi jäädä vain lentämiselle tärkeät äänet. Tietyt ääniaallot ikään kuin ”kuoleentuvat”.
– Ehkä enemmän kuin siitä, minkä merkkinen kuulosuojain on tai kuinka kallis tai halpa suojaus on, asenne on oleellinen. Suojaus pitäisi olla päällä jo valmiiksi ennen, kuin kone käynnistetään ja jos sen ulkopuolella työskennellään. Korvalääkärinä tiedän, ja tästä on tehty väitöskirja, että suomalaisesta väestöstä noin 20 prosenttia on erityisen herkkiä saamaan meluvamman. Samalla noin puolet suomalaisista on meluresistenttejä ja heille meluvamman kehittyminen ei ole yksittäisestä tilanteesta välttämättä kiinni.
Leino kertoo, että joku voi saada meluvamman yhdestä altistuksesta ja joku voi olla pidempäänkin sellaisessa melussa, joka toiselle olisi jo aiheuttanut kuulovaurion.
– Kun emme tätä ennalta tiedä (ihmisen melun sietokykyä), meidän pitää mennä turvallisimman tien kautta, eli etukäteissuojaamisella poissulkea mahdollisuus kuulovaurion syntymisestä.
Kaiken kaikkiaan Leino kallistuu potkurikonelentämisessä aktiivikuulokkeisiin. Ne leikkaavat parhaiten pois matalan taajuusalueen potkurimelua.
– Puhekommunikaatio on ilmailussa oleellinen asia, korvalääkärit puhuvat signaali-kohinasuhteesta. Jos on kova taustamelu, ei välttämättä huutamallakaan pysty siinä tilanteessa kommunikoimaan. Kyllä potkurilentämisessä aktiivikuulosuojaimet ovat ehdottomasti tätä päivää. Aktiivikuulosuojain parantaa signaali-kohinasuhdetta ja tätä kautta puhekommunikaation ymmärrettävyyttä koneen sisällä ja koneesta lennonjohtoon.
Asenne lähtee jo lapsuudesta
Valistuneet vanhemmat yleensä suojaavat pienokaisensa korvat lentonäytöksissä, mutta poikkeuksiakin näkee. Kaiken kaikkiaan kehitys on kulkenut parempaan suuntaan ja yleensä lentonäytöksissä on nykyään myös tarjolla korvakäytävään laitettavia tulppasuojaimia.
Eräiden tutkimusten mukaan jo sikiö voi saada kuulovamman, jos odottava äiti altistuu melulle. Nuorena kehittynyt kuulovauriokin saattaa tulla esiin vasta vanhempana, kun kuulo iän myötä huononee ikätovereita nopeammin. Myös korvien soiminen eli tinnitus on yksi melulle altistumisen seuraus.
– Lentomelu on yhtä vaarallista kaiken ikäisille. On hyvä kyllä huolehtia lasten kuulosta, koska he eivät osaa etupainotteisesti reagoida meteliin. Vanhemmilla on ennakoivasta kuulon suojauksesta vastuu. Pitää olla myös tietämys korvatulpista. Jos ne oikein hyvin, tiiviisti asennetaan, riittävän syvälle, niin sillä saa ehkä 15 desibelin melusuojauksen aikaan. Jos on tiivis kuppi, sillä voi saada 20–25 desibelin suojauksen.
Leino huomauttaa, että monessa lentonäytöstilanteessa kuulonsuojaus edellyttäisi sekä kuppia että tulppasuojausta, että päästään riittävälle suojaustasolle. Yksi suojaus ei riitä, jos melutaso on riittävän suuri.
– Varsinkin lentonäytöksissä, kun ollaan kohtuullisen lähellä kiitotietä ja esimerkiksi hävittäjätason kone lähtee kahdella jälkipoltolla, niin melutaso voi hyvin lähellä olla 140 desibeliä. Se vaatii ilman muuta tuplasuojausta. Mielestäni näytöksissä jaetaan hyvin tulppia, mutta melu on myöskin suhteessa etäisyyteen.
Leino kertoo, että jos on puolentoista kilometrin päässä, tulpat korvissa ovat ihan riittävät. Mutta, jos on 100 metrin päässä lähtevästä hävittäjästä, tulppa ei ole enää riittävä suojaustaso.
– Haluaisin korvalääkärinä korostaa, että asenne merkitsee. Juuri etukäteisvarautuminen on kriittistä tässä kokonaisuudessa.
