Moottorien yleistyminen purjekoneissa näkyy vaurio- ja onnettomuustilastoissa. Kokeneellakin lentäjällä on paljon uutta opittavaa siirtyessään moottoroituun koneeseen

Purjelentokoneet ovat kevyitä ja niiden vastus on pieni. Lentämisestä ei aiheudu päästöjä ja energia otetaan luonnosta – useimmiten auringon lämmöstä. Purjelentäjien mukavuuden- ja riippumattomuudenhalu ovat saaneet vallan, ja koneisiin on alettu asentaa moottoreita: haluamme vähentää maastolaskun mahdollisuutta ja olla riippumattomia hinauspalvelujen saatavuudesta.

Nykyään lähes jokaisessa tehtaalta valmistuvassa purjekoneessa on moottori. Ikävä kyllä, yleistyneet moottorit näkyvät myös vaurio- ja onnettomuustilastoissa: moottori on ollut osallisena useissa viime vuosien purjelento-onnettomuuksissa.

Moottoreita ja moottoriasennuksia on monenlaisia: polttomoottoreita, sähkömoottoreita tai suihkumoottoreita. On itselähteviä tai pelkästään kotiinpaluun mahdollistavalla moottorilla varustettuja koneita. Koska pyrkimyksenä on edelleen säilyttää koneen pieni vastus, lähes kaikissa asennuksissa moottori ja potkuri sijaitsevat siiven takana rungon sisällä, mistä joko pelkkä potkuri tai sekä potkuri että moottori nousevat pylonin varassa ulos käyttöä varten.

Uusin innovaatio on koneen nokkaan asennettu FES, jota esiteltiin Ilmailussa 1/2016. Siinä virtaviivainen potkuri on aina esillä koneen nokassa, ja taittuvat lavat avautuvat moottoria käynnistettäessä. Tässä artikkelissa perehdyn perinteisiin moottoriasennuksiin ja niiden turvalliseen käyttöön.

Moottoroidun purjekoneen lentäminen vaatii nöyryyttä

Peruskoulutuksessa ei maassamme käytetä itselähteviä koneita. Kaikki aloittavat lentämisen puhtailla purjekoneilla, ja moottorilla varustettuihin koneisiin siirrytään lentouran myöhemmässä vaiheessa usein varsin kokeneina purjelentäjinä ja varttuneessa iässä. Ilmailumääräyksiä ja koulutusohjeita selailtaessa huomaamme olevamme varsin neitseellisessä maailmassa. Ainoastaan itselähtevän koneen lähtötapaoikeudesta löytyy maininta, kotiinpaluumoottoreilla varustettuihin koneisiin ei ole olemassa minkäänlaisia kokemus- tai koulutusvaatimuksia.

Ensimmäinen turvallisuushaaste onkin perehtyminen moottoroidulla purjekoneella toimimiseen. Tarvitaan nöyrä asenne ja halu oppia uusi lentämisen muoto. Tulee ymmärtää, että kokeneellakin purjelentäjällä on paljon uutta opittavaa moottoroidulla koneella lennettäessä. Kirjallisista lähteistä tärkein on koneen ohjekirja. Jokaisella konetyypillä on omanlaisensa menetelmät ja moottorin käyttö- ja hoito-ohjeet. Perehtymistä ja opettelua vaativia osa-alueita ovat:

•Moottorin ominaisuudet, suoritusarvot
•ja rajoitukset
•Moottorin käyttö, hallintalaitteet ja
•indikaatiot ohjaamossa
•Lentoonlähtö huomioiden moottorihäiriö
•Moottorin sammutus ja käynnistys ilmassa
•Vikatilanteet ja niihin varautuminen
•Moottorin hoito ja huolto

Purjekoneen moottoreissa paljon vika-alttiita osia

Purjelentokoneissa käytettävät moottorit tehdään pieninä sarjoina. Valmistuksessa ja asennuksessa on paljon käsityötä, ja siksi moottorit ovat kalliita – samalla rahalla saa henkilöauton.

Purjelentokoneiden moottorit eivät luotettavuudeltaan yllä henkilöautojen tai moottorikoneiden tasolle. Vikaantumiselle alttiita komponentteja on runsaasti: johtoja, liittimiä, letkuja, suodattimia, antureita, kytkimiä, hihnoja ja niin edelleen. Moottorin tärinä, kuluminen sekä pöly ja lika ovat mekaanisen vikaantumisen ohella pääasialliset syyt teknisiin häiriöihin. Moottorin ja sen oheislaitteiden kunnon seuraaminen ja oikea hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä moitteettoman käynnin varmistamiseksi.

Moottoriasennus vaikuttaa koneen massaan. Keveimmilläänkin kotiinpaluumoottori bensoineen lisää painoa parikymmentä kiloa ja itselähtevä tuplasti enemmän. Lisääntynyt lentopaino vaikuttaa koneen ominaisuuksiin varsinkin laskussa – moottorin painoa kun ei voi laskea veden lailla pois ennen laskeutumista. Kaksipaikkaiset moottoroidut koneet ovat usein lähellä maksimipainoaan sekä lentoonlähdössä että laskussa.

Purjelentokoneeseen asennettu moottori ei poista maastolaskun mahdollisuutta. Mistään manuaalista tai ohjekirjasta ei löydy täydellistä ohjeistusta moottorihäiriötilanteeseen. Kukin tapaus on yksilöllinen ja häiriön syy voi olla tekninen tai lentäjän käyttövirhe, niin sanottu näppihäiriö. Siksi on ensiarvoisen tärkeää pitää aina laskupaikka saatavilla moottoria käytettäessä.

Nostettu moottori lisää koneen vastusta ja vajoamisnopeutta

Koneen rungosta ulos nostettu pylon potkureineen lisää koneen vastusta ja vajoamisnopeutta. Huippuluokan moderni tehokone muuttuu kertaheitolla 1930-luvun koneeksi! Riippuen käykö moottori vai ei, aiheuttaa potkuri momentin koneen massakeskiön ympäri. Käyvä moottori aiheuttaa nokka alas -momentin ja pysähtynyt moottori nokka ylös -momentin. Nämä voimat on koneen ohjaajan kompensoitava oikealla ohjainten käytöllä. Aiemmin totuttu nokan asento suhteessa ilmanopeuteen ei päde moottori ulkona.

Moottorin pylon aiheuttaa kahdenlaista virtausta koneen pyrstöön. Moottorin käydessä virtaus on tavallista voimakkaampi ja peräsinten teho hyvä. Pysähtynyt potkuri puolestaan häiritsee peräsimiin kohdistuvaa virtausta ja peräsinten teho heikkenee. Samalla mahdollisesti pyrstössä sijaitsevien mittarianturien toiminta on heikentynyt.

Lisääntynyt vajoamisnopeus, epätarkka nopeusnäyttö, nokka ylös -momentti ja häiriintynyt virtaus korkeusvakaajaan tekevät potkuri ulkona lentämisestä haasteellista moottorin ollessa sammuneena. Tämä korostuu kaarrossa ja on erityisen vaarallista kaarrettaessa matalalla. Kaarrossa purjelentäjällä on katse ulkona esimerkiksi laskupaikkaa tarkastelemassa. Koneen ohjaamiseen vaikuttaa mielikuva oikeasta nokan asennosta, joka onkin olosuhteeseen nähden väärä.

Kaarrossa koneen vajoama kasvaa edelleen ja aistit kertovat maanpinnan lähestyvän totuttua nopeammin. Vaistonvarainen vajoaman kompensointi sauvasta vetämällä onkin sitten se virheliike, joka saattaa johtaa sakkaukseen ja koneen ohjattavuuden menetykseen. Tästä syystä on ehdottomasti vältettävä kaartamista matalalla käymätön moottori ulkona.

Käynnistyskorkeuden valinnassa huomioitava monta tekijää

Ilmassa, ennen kuin moottori otetaan ulos käynnistystä varten, on mietittävä laskeutumiskuvio mahdollisen moottorihäiriön varalle. Valittava lentorata riippuu sijainnista laskupaikkaan nähden ja erityisesti lentokorkeudesta.

Laskupaikan valinnassa tulee ottaa huomioon koneen korkea laskupaino ja mahdollisesti moottori ulkona tapahtuvassa laskussa tarvittava lisänopeus. Molemmat tekijät lisäävät laskumatkaa ja edellyttävät pidempää laskupaikkaa. Mikäli laskupaikka tuntuu ahtaalta tai käynnistyspäätös on jäänyt myöhäiseksi, kannattaa moottori pitää sisällä ja tehdä normaali maastolasku.

Oikean käynnistyskorkeuden valinta riippuu monesta eri tekijästä: kokemus konetyypistä, maastolaskukokemus, maaston esteet, sääolosuhteet, hyvien laskupaikkojen määrä ja lennon tarkoitus vaikuttavat kaikki päätökseen. Koneen ominaisuudet täytyy nekin ottaa huomioon: moottorin ulosoton ja käynnistysyrityksen aiheuttama korkeudenmenetys, vianmäärityksen viemä aika ja mahdollisen uuden käynnistysyrityksen kuluttama korkeus.

Moottorihäiriötilanteessa tärkeintä keskittyä lentämiseen

Matalalla käynnistettäessä laskupaikan tulee olla etusektorissa. Olen saanut oman moottorihäiriökoulutukseni aikoinaan Safirilla Ilmasotakoulussa Kauhavalla. Silloinen opetus oli valita laskupaikka siivissä sijaitsevien valonheitinten välistä näkyvästä sektorista, joka on noin 120 astetta leveä. Purjekoneella olen noudattanut samaa periaatetta, enkä vielä ole keksinyt syytä poiketa ohjeesta. Moottorihäiriön jälkeinen 180 asteen kaarto moottorikoneella on usein kohtalokas – se voi olla sitä myös purjekoneella käymätön moottori ulkona.

Moottorihäiriötilanteessa lentäjän tärkein tehtävä on keskittyä lentämiseen ja turvallisen laskun suorittamiseen. Tarpeen mukaan koneen vastusta saadaan pienennettyä ottamalla moottoria mahdollisimman paljon sisään. Aika ei ehkä riitä potkurin pysäyttämiseen, keskittämiseen ja sisäänottoon. Potkuri saattaa pyöriä tuulimyllynä eikä mahdu runkoon sisään. Näissäkin tapauksissa kannattaa ottaa pylonia sisään ja parantaa koneen liitokykyä. Moottoriluukut ja potkuri saattavat rikkoutua mutta ovat halpoja vahinkoja verrattuna koko koneen tuhoutumiseen tai ihmishenkeen.

Kun lennät moottoroidulla purjekoneella

•Opettele, perehdy, harjoittele, kertaa.
•Huolla ja hoida moottoria valmistajan ohjeiden mukaisesti.
•Käytä käynnistyksessä ja sammutuksessa tarkistuslistoja.
•Käytä headsetia kommunikoinnissa.
•Käynnistä kotiinpaluumoottori aina hinauksen jälkeen.
•Pidä aina laskupaikka saatavilla.
•Käynnistä moottori ajoissa tai laskeudu normaalisti.
•Moottorihäiriön tapahduttua: unohda moottori – keskity lentämiseen.