Lennokit olivat Kalevi Keinäsen ensimmäisiä hankkeita, mutta vuosien varrella hän on rakentanut veneitä, lentokonehallin ja experimental-koneita. Niistä kaksi on palkittu vuoden parhaina.

Varkautelainen Kalevi Keinänen, 80, aloitti nuorena miehenä ilmailuharrastuksensa perinteisesti lennokeilla. Myöhemmin aikuisiällä kiinnostus vei kohti lentämistä ja lentokoneiden rakentamista, kun ystävät harrastivat ilmailua vanhoilla moottorikoneilla niitä kunnostaen.

Käytyään kansakoulun Keinänen lähti Helsinkiin ammattikouluun opiskelemaan kolmeksi vuodeksi radio- ja tv-mekaanikoksi. Koulun jälkeen hän ryhtyi työskentelemään tv-mekaanikkona ja kauppiaana. Asepalveluksessa Keinäsestä tuli panssarintorjuntamies.

Kun hänen liikkeensä naapuri Seppo Pihlman perusti moottorilentokoulun, ei ole yllätys, että Keinäsen ajatuksissa alkoi kyteä lentolupakirjan suorittaminen.

Keinänen oli 32-vuotias, kun hän lähti lääkärin pakeille jännittäen lupakirjan saantimahdollisuutta aiemmin työtapaturmassa syntyneen 80 prosentin liikuntavammansa takia. Työtapaturma tapahtui 18. heinäkuuta 1961 paperikonetta asennettaessa. Keinänen putosi kahdeksan metrin korkeudesta istualleen. Sen seurauksena ensimmäinen lannenikama murtui ja jalat halvaantuivat niin, että jalkaterät eivät liiku.

“En pysty seisomaan ilman tukea ollenkaan”, kertoo Keinänen.

Lääkärit tutkivat aina Tilkkaa myöten ja katsoivat, että estettä ei löydy. Lisäksi hän oli saanut suosituksen ilmavoimissa MiG-lentäjänä toimineelta Kari Forsblomilta, joka toimi myöhemmin myös Keinäsen lennonopettajana.

Hän aloitti lupakirjaan tähtäävät lennot kesällä 1970 Joroisten ilmasotahistoriallisella hiekkakentällä. Moottorilentäjän lupakirjan Keinänen sai 7. syyskuuta 1970 – se olikin siitä lähtien yhtäjaksoisesti voimassa 45 vuotta. Varkauden lentokenttä toimi pääasiallisena harrastuspaikkana ja kotikenttänä, ja Varkauden Lentokerho kotikerhona, jonka jäsen Keinänen on edelleen.

Keinäsen osalta oma lentäminen loppui vuonna 2015, mutta hän käy edelleen poikiensa kanssa lennoilla kameran kanssa. Harrastelentourallaan Keinänen ehti keräämään lentotunteja 500 ja laskuja tuhat.

Oman ensikoneen rakennus

1980-luvun alussa Keinästä alkoi kiinnostaa lentokoneen rakentaminen. Sopivaa kohdetta miettiessään hän kävi Nokialla katsomassa Marita ja Veikko Vileniuksen rakenteilla ollutta puurakenteista Pereira Osprey II -amfibiolentokonetta. Reissun seurauksena Keinänen tilasi koneen piirustukset Amerikasta.

Vileniusten Osprey, OH-XMV, tuhoutui 19. kesäkuuta 1984 Tampere-Pirkkalan lentokentällä molempien koneessa olleiden kuollessa. Kone joutui syöksykierteeseen ohjaajan virheestä potkurin ensin tuhouduttua irronneen luukun osuttua siihen.

Keinäsen Osprey-projekti lähti käyntiin talvella 1982, kun hän hankki tuppeen sahattua mäntylankkua. Seuraavana vuorossa oli lautojen kuivaus ja koevetokapuloiden teko hankitun puun lujuuksien selvittämiseksi.

“Koevetokapulat koevedettiin Ahlströmin konepajan labrassa”, muistelee Keinänen.

Rakennustyön valvojaksi ryhtyi Juha Soini ja rakennuspaikkana toimi kotitalon alakerta, missä Keinänen teki koneen osia, ja autotalli, jossa loppurakennus tapahtui. Ospreyn metalliosat tulivat Yhdysvalloista. Maalauksessa Keinänen luotti ammattilaisiin: koneen maalasivat automaalarit Tapio Karjunen ja Joni Koukonen.

Ospreyn rakentamiseen meni kolme vuotta.

“Tunteja en laskenut. Kesä-elokuussa en rakentanut, mutta muut kuukaudet täysillä.”

Osprey valmistui vuonna 1985 ja sen ensilennon lensi projektin valvoja Soini.

“Itse vetistelin platalla, kun näin koneen lentävän”, muistelee Keinänen tapausta.

Osprey oli lentänyt vain kymmenen tuntia, kun Keinänen osallistui sillä Jämillä Vuoden rakentaja -kilpailuun voittaen sen. Keinänen sanoo sen kuuluvan hänen elämänsä suurimpiin voittoihin. Jämin lisäksi Keinänen kävi vuosien varrella ahkerasti Ilmailuliiton Experimental-päivillä.

Vesillä koelennot alkoivat Timo Tenhusen kanssa syksyllä 1985. Aluksi Ospreyssä oli vuotoja, joita piti paikata. Koneella oli myös taipumus lähteä laukkaamaan ja se pyrki ilmaan liian aikaisin, jolloin se ei ollut kunnolla hallittavissa. Keinäsen pohjaan tekemä kynnys korjasi viimeksi mainitun ongelman.

Keinäsen vuonna 1985 valmistunut Osprey lensi vielä vuonna 2006, mutta sen jälkeen se on ollut poistettuna ilma-alusrekisteristä.

OH-XKJ Savonlinnan lentokentällä 27.5.2012.

OH-XKJ:n ohjaamo kuvattuna Savonlinnan lentokentällä 26. syyskuuta 2010.

Lancairilla toinen voitto

Vuonna 1988 Keinänen alkoi suunnitella toisen koneen rakentamista ja valinta osui lasikuitukomposiittirakenteiseen Neico Aviation Lancair 320 -koneeseen. Keinäsen kaveri oli Yhdysvalloissa Ahlströmin palveluksessa ja oli käynyt katsomassa Lancairia tehtaalla Los Angelesissa kehuen koneen hienoutta.

Keinästä kiinnosti Lancairin kauneus ja veistoksellisuus sekä lento-ominaisuudet. Vuoden 1988 aikana hän kävi Yhdysvalloissa Oshkoshissa ostamassa koneeseen Lycoming IO-320 -moottorin ja muita osia. Itse kone tuli rakennussarjana, jossa oli vähintään 51 prosenttia rakennustyöstä jätetty koneen rakentajalle. Lancair 320 oli silloin varsin uusi tyyppi ja Keinäsen sarja oli ensimmäinen Pohjoismaihin hankittu.

Rakennustyössä, joka tapahtui jälleen omassa autotallissa, Keinästä auttoi poika Jouko aina silloin kun tarvetta oli, mutta apuna oli myös vaimo Mervi. Rakennustyötä valvoi diplomi-insinööri Jukka Taimio. Koneen maalasi samat maalarit kuin Ospreyn, ja käytössä olivat automaalit.

Keinäsillä meni koneen rakentamiseen arviolta 3 000 tuntia kahden ja puolen vuoden aikana. Jalkojen liikkeiden rajoituksista johtuen Keinänen rakensi Lancairiin omat polkimet ja käsillä käytettävät jarrut.

“Varpailla en voinut polkea jarruja ja sivuperäsintä painan koko jalalla”, hän kertoo muutostarpeiden syistä.

Lancairin ensilennon lensi Ari Saarinen ja syöksykierrekokeita suoritti lujuusopin professori Mauri Määttänen. Keinäset voittivat Lancairilla Jämillä 1991 Vuoden rakentaja -palkinnon kilpailussa, jossa oli yhteensä neljä kilpailijaa.

Ospreyn ja Lancairin lento-ominaisuuksista kysyttäessä Keinäsellä on selvä mielipide siitä, kumpi on miellyttävämpi.

“Lancair lentää todella hienosti ja kevyesti ohjaten, polkimet olivat jäykähköt, muuten kone on ehdottomasti paras. Osprey ei ole niin hyvä ilma-alus, se on raskas ohjattava. Vedessä tarkka laskuissa ja kovalla tuulella ja aallokossa vaikea.”

Lancairin valmistuttua lennot Ospreyllä jäivätkin vähemmälle. Omien koneiden lisäksi, joilla tuli lentoja myös näytöksissä, Keinänen on lentänyt neljällä muulla konetyypillä: Cessna 150, Cessna 172, Piper PA-28 Cherokee ja Taylorcraft Auster. Kotikerhossaan hän lensi palolentoja päivisin, kun kaverit eivät töiden takia päässeet.

“Minun intoni keskittyi Experimental-puolelle. Olen rakentaja, en niinkään lentäjä.”

Monenlaista rakentamista

Rakennusintoa ja -taitoa vaati myös vuonna 1992 itse tehty halli omille koneille, joka myöhemmin vielä siirrettiin kentän toiselle puolelle Varkauden Lentokerhon hallin läheisyyteen.

“Pohja tehtiin talkoilla lentojätkien kesken”, kertoo Keinänen hallin siirrosta.

Aikuisiällä Keinänen alkoi harrastaa myös RC-lennokkeja vapaasti lentävien lennokkien lisäksi, joilla hän oli nuoruudessa aloittanut. Sittemmin mukaan on tullut myös nelikoptereiden lennätys.

Keinäsen muihin nykyisiin harrastuksiin kuuluvat uistelu ja pienten puutöiden teko. Aiemmin hän purjehti myös kilpaa kymmenen vuoden ajan Hans Groopin suunnittelemilla H-veneillä, ja Joukon ollessa nuori poika, isä rakensi hänelle optimistijollan. Keinäsellä on edelleen kymmenen metriä pitkä moottoripurjevene, jonka hän rakensi afrikkalaisesta puusta ja lasikuidusta.

Tärkeänä tukena elämässä ja harrastuksissa on ollut oma vaimo.

“Lähdenpä siitä, että minua on onnistanut löytää vaimo, joka on ymmärtänyt myös ilmailuharrastukseni ja jaksanut tukea sitä. Liikuntavammani vuoksi minulla on ollut aikaa rakentaa lentokoneita ja veneitä.”

Vuosien kuluessa Mervi ja Kalevi Keinäsen perheeseen syntyi neljä lasta: Jouko, Heli, Leila ja Aki, joilla on puolestaan yhdeksän lasta yhteensä. Lapsenlapsista Helin tyttö Xiaojian on lahjakas purjehtija: hän voitti tyttöjen Pohjoismaiden mestaruuden optimistijollalla Virossa.

Lapsista Joukon lisäksi myös Aki on ilmailun harrastaja ja lentää Lancairilla sekä on Varkauden Lentokerhon toiminnassa mukana.

“Olen hyvilläni, että pojat ovat omaksuneet koneitten huoltamisen ja lentämisen vakavuuden”, päättää Keinänen.

Kalevi Keinäsen rakentama Pereira Osprey II, OH-XKK Varkauden lentokentällä Keinäsen hallissa 15. syyskuuta 2013.