Jyväskylän lentonäytös huipensi ilmavoimien 100-vuotisjuhlavuoden komealla tavalla kesäkuussa. Nähtävää riitti niin maalla kuin ilmassa, ja helle hemmotteli tuhatpäisiä yleisö­joukkoja molempina päivinä.

Myös kaikki viisi ilmavoimien seuraavasta hävittäjätilauksesta kisaavaa valmistajaa olivat paikalla esittelemässä omaa vaihtoehtoaan Hornetien seuraa­jaksi. Myyntipuheissa esille nousi yksi yhteinen seikka: jokaisella oli esittää maailman paras lentokone.

Kaikki viisi ovat oikeastaan lentäviä, antureilla ja sensoreilla pakattuja, keskenään ja tukitoimintoihin reaaliajassa verkottuneita supertietokoneita. Niillä len­täminen on kuulemma jo niin helppoa, että se onnistuisi tietokonepelejä osaavalta natiaiseltakin – onneksi ohjaa­jien kriteerit ovat kuitenkin hieman sitä korkeammalla.

Muutoin Britannian, Saksan, Italian ja Espanjan yhteisesti omistama Eurofighter korosti eurooppalaista yhteistyötä niin tiedonjaossa kuin Typhoonin jatkokehi­tyksessä. Tähän kimppaan Suomi olisi kuulemma hyvin tervetullut eikä brexitkään sekoita kuvioita.

Ranskalainen Dassault puolestaan painotti Rafalen pitkää kokemusta, joustavaa konseptia ja helppoutta asioida yhden valmistajan kanssa. Saabillakin pelattiin tuttuuden päälle, naapurista kun ovat, joskin vielä testi­vaiheita lentävästä Gripen E:stä pitäisi sukeutua uuden­lainen ”älykäs vaihtoehto”.

Tuttuus ja jatkuvuus nousivat esille myös Super Hornetia ja Growleria valmistavan Boeingin esityksestä – olisivathan seuraavien koneiden tarvitsema infra­struktuuri ja huolto pitkälti täällä jo valmiina 23-vuo­tisen yhteistaipaleen jäljiltä. Toinen amerikkalaisvalmis­taja Lockheed Martin sen sijaan korosti tulevaisuutta ja F-35:n upouutta häiveteknologiaa.

Poliittisesti katsottuna jokainen kandidaatti avaa mie­lenkiintoisia vaihtoehtoja. Euroopan puolustusyhteistyö tiivistyy tulevina vuosina ja Britannia pysyy siinä jatkos­sakin, jolloin eurooppalainen hävittäjä voisi olla luonteva valinta. Eurofighterissä mukana oleva Airbus visioi muu­tama viikko sitten seuraavan polven hävittäjähankkeen kehityksen ja tuotannon tehostamista esittämällä, että Dassaultkin sulautettaisiin mukaan joukkoon.

Jos taas yhteistyötä halutaan syventää Ruotsin kanssa, Gripen voisi olla siihen hyvä alusta.

Amerikkalaisten valtteja ovat elektronisen sodan­käynnin elementit, kuten tutkahäirintä ja häive­teknologia. Kun Venäjä laittoi kesällä oman Su-57-häivehävittäjähankkeensa käytännössä jäihin, jenkki­versio voisi olla Suomelle fiksu ratkaisu. Esimerkiksi Nato-maat Norja ja Tanska ovat jo hankkineet F-35- koneita, joten naapurustosta olisi saatavissa luotettavaa tietoa käytännön kokemuksista.

Ennen varsinaisia päätöksiä koneita testataan Suomen oloissa. Ehdokkaista kolmea päästiin katsas­tamaan jo Jyväskylän näytöksessä: Typhoonin vaikut­tavan soolon äänitasot hakivat vertaistaan Drakenista ja kahden Rafalen esitys oli hienoa seurattavaa, kun taas Growlerin kaartelu näytti laiskalta sunnuntaikävelyltä eikä koneen suorituskyvystä saatu kunnon esittelyä.

Joukosta puuttuneet Gripen E ja F-35 olisi kuulemma ”periaatteessa” ollut mahdollista nähdä Jyväskylässäkin. Mutta ehkäpä sitten ensi vuonna.

The very existence of aviation is proof that man, given the will, has the capacity to accomplish deeds that seem impossible. – Eddie Rickenbacker