Yhdysvaltojen Laskuvarjoliitto, United States Parachute Association (USPA) ja Parachute Industry Association (PIA) olivat keskittäneet helmikuun alkuun erityisen paljon tapahtumia samalle viikolle ja paikkakunnalle. Tapahtumiin osallistui satoja laskuvarjohyppäämisen parissa toimivia ympäri maailman. Jo hieman perinteisesti muutama suomalainenkin laskuvarjoyrittäjä ja -harrastaja oli matkannut päivittämään tietojaan tapahtumiin.

Sarjan aloitti USPA:n hallituksen kokous 1. – 3. helmikuuta. USPA:n hallitus kokoontuu säännönmukaisesti vain kahdesti vuodessa. Kokouksen yhteydessä 2. helmikuuta oli USPA:n yleinen jäsenkokous. 3. ja 4. helmikuuta puolestaan järjestettiin Drop Zone Operators’ Conference. Kokous vastaa lähinnä suomalaista kerhopomopalaveria eli hyppääjien marrasmiittiä. Viikon kohokohta, jonka ympärille muut tapahtumat rakentuivat, oli PIA:n joka toinen vuosi järjestettävä symposiumi. Tänä vuonna PIA Symposium järjestettiin 4. – 8.helmikuuta. Viikon päätti 7. – 10. helmikuuta toteutettu laskuvarjoeksaminaattoreiden standardisointitapahtuma. Kaikki tapahtumat oli keskitetty näyttävän Hyatt Regency Dallas -hotellin hienoihin puitteisiin. Ainoastaan viimeksi mainittu standardisointitapahtuma tapahtumista oli viety naapurihotelliin.

Nähtävää ja koettavaa hyppääjille oli kyseisen puolentoista viikon aikana runsaasti muiden Dallasin nähtävyyksien lisäksi. Kävelymatkan päässä tapahtumahotellista oli mm. presidentti Kennedyn murhaan keskittynyt The Sixth Floor Museum.

Suomessa toimivista hyppykerhoista on kaksi myös USPA:n ns. Foreign Affiliate -jäseniä. Sekä Skydive Finland ja Skydive Karjala kuuluvat Suomen Ilmailuliiton lisäksi USPA ulkomaisiin jäseniin. Etuna on mm. USPA:n koulutus- ja turvallisuusmateriaalin käyttöoikeus. Edellytyksenä on, että jäsenyhdistyksessä tulee olla vähintään yksi USPA:n kelpoisuuden omaava kouluttaja.

Tämänvuotiseen tapahtumaan osallistuivat Skydive Karjalasta kirjoittaja ja Olli-Pekka ”OoPee” Luomajoki. Jälkimmäinen on myös USPA:n valtuuttama safety and Training Advisor. Tehtävä vastaa suomalaista kerhon yhdistettyä turvallisuus- ja koulutuspäällikköä.

Konferenssi vastasi aihepiiriltään suomalaista laskuvarjokerhojen marrasmiittiä. Toki on muistettava, että Yhdysvalloissa suurin osa hyppykeskuksista toimii kaupallisesti huomattavasti suuremmilla volyymeilla kuin Suomessa. Itse tapahtuma olikin sponsoroitu ja jokaisen esitelmän välissä esitettiin sponsoreiden mainosvideoita.

Ensimmäisenä tapahtumapäivänä oli pelkästään tervetuliasivastaanotto. Jätimme sen väliin matkajärjestelyistä johtuen.

Konferenssin varsinainen ohjelmallinen osio oli toisena tapahtumapäivänä. Paikalla oli käytännössä koko USPA:n hallitus ja toimiston työntekijöitä. Alkuun USPA:n toiminnanjohtaja Ed Scott ja hallintojohtaja Randy Ottinger esittelivät yleisesti USPA:n toimintaa ja viime vuoden tunnuslukuja. Sekä jäsenmäärä että uusien lisenssien määrä olivat Yhdysvalloissa pienoisessa kasvussa. Trendi on jatkunut viimeiset kymmenen vuotta. Turvallisuustaso oli parantunut selkeästi aiemmista vuosista, mikäli kuolemaan johtaneita onnettomuuksia voidaan pitää mittarina. Erityisenä aiheena nostettiin esille hyppylentäjien koulutus, mikä on ollut viime vuosina Suomessakin esillä.

Seuraavassa esitelmässä käsitetiin Coach-koulutusta ja Coach-kelpoisuuden omaavien hyppääjien käyttöä hyppykeskuksissa. Hyppykeskuksia kehotettiin käyttämään hyväkseen näiden yleensä nuorten hyppääjien intohimoa lajia kohtaan. Mielenkiintoista asiaa suomalaisenkin kouluttajakoulutuksen kannalta, samojen asioiden kanssa meilläkin toimitaan. Näiden ”200 hypyn sankareiden” intoa voi suunnata myös oppilaskoulutukseen.

Yksi päivän mielenkiintoisimmista osioista oli USPA:n Director of Safety & Trainingin Ron Bellin esitelmä USPA:n turvallisuusraportointimenettelystä. Tunsin jopa pienoista ylpeyttä suomalaisesta turvallisuusilmoituskulttuurista, jossa kuka tahansa voi ilmoittaa omasta turvallisuustapahtumastaan ilman jälkiseuraamuksen pelkoa. USPA:n ongelma on, että heidän toimistonsa ei saa turvallisuus tai -poikkeamaraportteja. Näin heille ei synny tilastoa vallitsevista trendeistä. Ainoa kattava tietokanta heillä on kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Niistäkin raportit tulevat jopa kuukausien viiveellä. Syynä raporttien puutteeseen on hyppääjien pelko sanktioista tai leimaamisesta. Omasta hölmöilystä ei uskalleta puhua myöskään kasvojen ja maineen menettämisen takia. Osin jäi myös vaikutelma, että kaupalliset hyppykeskukset eivät halua raportoida heillä tapahtuneista turvallisuuspoikkeamista, vaan haluavat pitää oman tilastonsa puhtaana. Bell lopetti esitelmänsä aika yksinkertaiseen toteamaan: ”Let’s make safety cool again!”.

Toinen päivän ehdottomasti mielenkiintoisimmista esityksistä oli Tom Noonanin tandem-esitelmä. Hän esitteli hyvin yksinkertaisia, perusasioihin meneviä turvallisuusasioita niin hyppykeskuksen kuin hyppymestarinkin näkökulmasta. Perusmenetelmistä ja koulutuksessa opetetuista menetelmistä ei tule lipsua, eikä hyppyproseduureissa voi oikoa.

Markkinoinnin ammattilainen ja innokas hyppääjä James La Barrie esitelmöi markkinoinnista tavalla, joka sai myös suomalaisen pikkukerhon edustajat pohtimaan omaa markkinointiaan ja esilletuloa. Tällä saralla meillä on oppimista. Markkinoinnin keinot ja menetelmät ovat kansainvälisiä. Tietenkin Yhdysvalloissa kilpailu kaupallisten keskusten välillä on tiukempaa. Mutta meillä Suomessa kilpailu käydäänkin muiden lajien välillä. La Barrie esitelmöikin otsikolla ”Become the Obvious Choice: Growing Your DZ in Challenging Times”.

Konferenssissa oli runsaasti muutakin asiaa, mutta niiden läpikäyminen tässä ei ehkä ole tarkoituksenmukaista. Vähemmän kiinnostavia aiheita olivat mm. esitelmä hyppykeskuksen työntekijöiden asemasta. Yhdysvaltojen työlainsäädäntö ja valvontamenetelmät eivät ihan auenneet suomalaisedustajille.

 

PIA SYMPOSIUM – LASKUVARJOTEOLLISUUDEN MESSUT JA KOULUTUSTAPAHTUMA

Parachute Industry Association Symposium on hyppääjien, laskuvarjoriggereiden, valmistajien, jälleenmyyjien, hyppykeskusten, sotilashenkilöstön ja kaikkien hyppäämiseen jollain tavalla liittyvien ihmisten kokoontuminen. Symposiumin tarkoitus on koota laskuvarjoyhteisö yhteen oppimaan uusia taitoja, lisätä turvallisuutta, luoda uusia ystävyyksiä, esitellä tuotteita, luoda liikesuhteita ja jakaa tarinoita. Kieltämättä tapahtuma kyllä onnistuu näissä kaikissa tavoitteissa.

Ensimmäinen symposiumi järjestettiin vuonna 1991 Orlandossa. Siitä lähtien koko tapahtuma on rakentunut laskuvarjohuoltajien eli riggereiden täydennyskoulutuksen ympärille.

Symposiumi muodostuu kahdesta osasta. Toinen on seminaareista muodostuva tietopuolinen info- ja koulutustapahtuma. Toinen on messuosuus, jossa valmistajat esittelivät omia tuotteitaan.

Seminaarit oli jaettu neljään luokaan: hallinto, laskuvarjohyppääminen, tekniset esitelmät ja riggeröinti. Hallinnolliset aiheet käsittelivät mm. hyppykeskuksen johtamista, lakiasioita, lentokoneen ostamista jne. Hyppäämisaiheet olivat esitelmiä hyppäämisestä yleensä, turvallisuudesta, erilaisista projekteista ja lajin historiasta. Tekniset aiheet käsittelivät laskuvarjojen teknisiä ratkaisuja oikean langan valinnasta erilaisten kalustojen pakkausnäytöksiin. Saatavilla oli myös opetusta ompelukoneen huollosta yhteensä neljän tunnin verran. Riggeröinnissä aiheet menivät hieman päällekkäin teknisten aiheiden kanssa. Kuulimme esitelmiä mm. punosten vaihtamisesta, pelastusvarjon pakkaamisesta sekä riggereiden työvinkeistä. Esitelmiä oli tarjolla neljän ja puolen päivän ajan viidessä luokassa samanaikaisesti. Yhteensä esitelmiä oli tarjolla noin 130 tuntia! Esitelmöitsijöitäkin oli yhteensä 70. Kaikkiin osallistuminen ei ollut mahdollista jo pelkästään tapahtumien päällekkäisyyden takia.

Koska tapahtuman pohjana on riggereiden täydennyskoulutus, sai kymmenen tunnin osallistumisesta teknisiin ja riggeröintiesitelmiin hienon todistuksen ammattitaidon kehittämisestä. Tämä osio olikin reissun antoisin osuus. Oman ammattitaidon kyllä voi varauksetta kehua nousseen esitelmien ja näytösten ansiosta.

Messuosuuteen osallistui merkittävä osa laskuvarjoalan kärkivalmistajia. Tosin osa suuristakin toimijoista oli päättänyt jättää Symposiumin väliin mm. kustannussyistä. Esillä oli niin siviili- kuin sotilaspuolen valmistajia. Laskuvarjovalmistajien lisäksi paikalla oli useampi materiaalivalmistajakin. Olipa pari ompelukonefirmaakin esittelemässä koneitaan. Laskuvarjojen ja valjaiden lisäksi esillä oli myös koulutusvälineitä, hyppykeskuksia, vaatevalmistajia, kypäriä, korkeusmittareita, automaattilaukaisimia jne. Koulutusväline- ja menetelmäpuolella nousevana trendinä oli erilaisten virtuaalitodellisuuteen ja VR-laseihin perustuvien simulaattoreiden käyttö. Osassa simulaattoreista oli mahdollista harjoitella koko hyppytapahtuma vapaasta pudotuksesta varjon ohjailun kautta aina maahantuloon saakka.

Valmistajat luonnollisesti esittelivät omia tuotteitaan ja uutuuksiaan välinerintamalla. Varsinaisesti mitään mullistavaa uututta ei tänä vuonna varusteissa nähty. Toki jokainen valmistaja kehittää omia varusteitaan turvallisempaan suuntaan. Samoin ulkonäköä ja käyttömukavuutta viedään eteenpäin. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli Rigging Innovationin varusteisiinsa kehittämä MOJO -nimellä markkinoitava MARD-järjestelmä.

Tuotteidensa esittelyn ja kuluttajamarkkinoinnin lisäksi valmistajat hakivat symposiumista luonnollisesti myös uusia liiketointakumppanuuksia. Messuosastojen välillä käytiin myös kilpailu, jossa palkittiin paras osasto. Osastot olivatkin toinen toistaan näyttävämpiä ja markkinoinnissa käytettiin hyppy-yhteisön kuuluisuuksia. Best Booth Awardin voitti Bill Boothin johtaman United Parachute Technologiesin osasto.

Jokaisen symposiumi-iltana oli jonkin valmistajan sponsoroima iltatilaisuus. Tilaisuuksien taso vaihteli hienosta illallisesta baari-iltaan. Olihan se hienoa päästä yli sata metriä korkeaan Reunion Toweriin ystävien kanssa virvokkeille UPT:n piikkiin!

Symposiumin päätti upea päätösbanketti hotellin juhlasalissa. Bankettiin kuului päivällinen, juhlaesitelmä ja palkitsemisia. Osallistujia banketissa oli useita satoja. Koska oltiin Texasissa, päivällinen oli tietenkin tuuman paksuinen tukeva naudan pihvi lisukkeineen. Juhlaesitelmästä vastasivat Charles (Chuck), Allen ja Charles Lowry, jotka ovat kolmessa polvessa työskennelleet Airborne Systemsillä ollen mukana kehittelemässä mm. Apollo-avaruusalusten laskuvarjoja, avaruussukkulan jarruvarjoa ja Mars-laskeutujien laskuvarjoja. Todellisia alan pioneereja siis. Banketissa jaettiin erilaisia muistopalkintoja, kuten mainittu parhaan messuosaston palkinto, muistettiin järjestelyihin osallistuneita sekä pidettiin arpajaiset. Nähtiinpä palkittavien joukossa yksi suomalainenkin, arpajaisvoiton osuessa kohdalle.

Kokonaisuudessaan symposiumi ja muut siihen liittyvät tapahtumat olivat osallistumisen arvoisia ja lisäsivät mainiolla tavalla tietämystä hyppäämisestä ja laskuvarjovarusteista monipuolisesti. Myös uusien tuttavuuksien luominen ja alan suurien nimien tapaaminen oli antoisaa.

Seuraava PIA:n symposiumi järjestetään talvella 2021 Cincinnatissa. Pitänee jo alkaa tutkimaan matkustusvaihtoehtoja!

Parachute Industry Association

Parachute Industry Association on 1976 Arlingtonissa, Teksasissa perustettu järjestö, joka kehittää jäsentensä ammattitaitoa ja liiketoimintamahdollisuuksia laskuvarjoalalla. Siihen kuuluu jäseninä niin yrityksiä kuin yksityisiä henkilöitäkin.

PIA pyrkii kehittämään laskuvarjohyppäämisen turvallisuutta, edistämään teknistä kehitystä ja parantamaan lajin markkinointia. PIA:lla ei ole viranomaisasemaa, mutta se tekee yhteistyötä mm. Yhdysvaltojen ilmailuviranomaisen, FAA:n, kanssa. PIA on laatinut jäsenilleen 17-kohtaisen eettisen koodiston, jonka ytimenä on ammattiylpeys ja jäsenten keskinäinen kunnioitus.