Mitä sinä näet, kun katsot taivaalle? Näetkö värit, näetkö liikkeen? Näetkö avaruuden, autiuden, rajattomat mah­dollisuudet, jotka nostavat sisuksissa kutkuttavaa innostusta, odotusta ja vapauden tunnetta?

Jos tunnistit äskeisestä itsesi, niin onneksi olkoon – sinussakin kytee ilmailun kipinä.

Suomessa tämä kipinä otti tulta sata vuotta sitten, kun uudesta teknologisesta innovaatiosta, lentokoneesta, innostuneet harrastajat alkoivat puuhata maahan Ilmailuklubia, nykyisen Ilmailuliiton edeltäjää. Jos nämä pioneerit saataisiin siirrettyä ajassa tähän päivään, he tuskin tunnistaisivat nykyisiä lentovempeleitä – oli­vathan avonaisilla ohjaamoilla varustetut kaksitasoiset lentokoneet tuohon aikaan uusinta uutta, laskuvarjo nähtiin lähinnä pelastusvälineenä, lennokit olivat pa­peria ja puuta, kuumailmapallot matalalla lentäviä, eikä riippu- tai varjoliitoa saatikka helikoptereita tai droneja osattu edes kuvitellakaan.

Mennyttä vuosisataa voi hyvällä syyllä kutsua il­mailun vuosisadaksi. Intomielisten harrastajien puu­hista kasvoi kokonainen globaali teollisuudenala, joka on yhdistänyt maat ja ihmiset ennen kokemattomalla tavalla. Tänään ilmailusektori työllistää yli kymmenen miljoonaa ihmistä – epäsuorat vaikutukset ja matkailu mukaan lukien 65,5 miljoonaa – ja sen 704 miljardin dol­larin vuosituotto vastaa Sveitsin bkt:ta.

Ja kasvu jatkuu vahvana. Siitä Suomikin voi ottaa osansa: meillä on jo teknologista osaamista ja kiinnos­tusta innovaatioihin; osaamis- ja koulutuspohjaa sekä vahva harrasteilmailulajien verkosto, joka kattaa koko maan ja josta on hyvä ponnistaa ammattia kohti.

Ilmailussa onkin parhaillaan käynnissä suurin muutos sitten suihkumoottorin keksimisen, ja tekno­logian kehitys vain kiihtyy lähivuosina. Digitaalisuus, verkottuminen ja automaatio lisääntyvät muun muassa navigoinnissa, koneiden tunnistuksessa ja ilmatilan hal­linnassa; sähkömoottorit ja biopolttoaineet ovat tuloil­laan vähentäen ilmailun hiilidioksidi- ja melupäästöjä; dronet, lentotaksit ja itse itseään lentävät tai etäohjat­tavat uudet laitteet ilmestyvät kaupungin kattojen ylle pörräämään.

Se, mikä vielä eilen tuntui scifi-elokuvien mieli­kuvitusmaailmalta, on tulossa osaksi meistä jokaisen arkipäivää. Olemme kaikki mukana tässä ilmailun seu­raavassa kehitysvaiheessa – kuluttajina, käyttäjinä ja matkustajina.

Tämän kesän päälentonäytöksessä Turussa juhlimme 100-vuotiasta Ilmailuliittoa. Mukana ovat kotimaiset huiput sekä harrastus- että sotilasilmailun puolelta, ja luvassa on myös näyttäviä kansainvälisiä vieraita. Esityksiä ihaillessa voi antaa mielikuvituksenkin lentää – millaista se oli sata vuotta sitten, aloittaa suomalaista ilmailua? Tai millaisia esityksiä mahdamme nähdä liiton 110-vuotisnäytöksessä?

Veikkaanpa, että vuonna 2029 ihastelemme uusia lentolaitteita aivan yhtä suurella ihmetyksellä kuin iso­vanhempamme ensimmäisiä kaksitasolentokoneita. Etäohjattavalla tai automaatiolla lentävällä laitteella matkaaminen voi nyt arveluttaa, mutta vuosikymmenen päästä se saattaa olla yhtä luontevaa kuin nykyisen mat­kustajakoneen penkille istahtaminen.

Ja yksi tuon tulevan näytöksen kohokohdista on Ilmavoimien uuden hävittäjän esitys, mihin Hornetien viidestä seuraajaehdokkaasta aikanaan päädytäänkään.

”Aren’t we all dreamers? It’s only because man dreamt of flying that we are travelling in planes. Behind all inventions, we see the dreams of people.” – Ajith Kumar