Nuoresta, 23 vuoden iästään huolimatta Jemina Moilanen on ansioitunut ilmailija. Takana on jo yli 700 laskuvarjohyppyä. Kokemuksestaan ja panoksestaan laskuvarjohyppyharrastuksen kehittämiseksi hän sai Ilmailuliiton Luumun Maljan.
Kesä on alkamassa ja Jemina Moilanen tähyää taivaalle. Hyppykeli olisi mitä parhain, mutta sosiaalialan englanninkieliset opinnot Metropolia ammattikorkeakoulussa pitävät hänen jalkansa toistaiseksi pääkaupunkiseudulla ja Pasilan kivetyksellä, koulua on jäljellä vielä vuosi. Mutta pian hän on taas halkomassa Utin ilmavirtoja.
”Käytännössä olen asunut kesät Utissa. Viime kesänkin vietin siellä teltassa, joka on vanhalle partiolaiselle ihan tavallista. Siinä niitä hyppyjä kerääntyy, kun on koko ajan paikan päällä siellä, missä hypitään”, Moilanen selvittää.
Moilanen onkin kerännyt ruhtinaallisen määrän hyppyjä nuoresta iästään huolimatta. Luumun Malja annettiin myös hänen ansioistaan laskuvarjotoiminnan kehittämiseksi. Tämä arvostettu palkinto annetaan alle 25-vuotiaalle naiselle, joka on ansioitunut naisilmailussa.
Onnellisena onnistuneen vapaapudotuksen jälkeen.
Tuulitunnelista taivaalle
Moilasen kutsui taivaalle tuulitunnelikokeilu vuonna 2012. Kaverit houkuttelivat hänet ilmavirran vietäväksi ja tuota herkkua oli saatava lisää.
”2013 kesällä kokeilin tandemhyppyä ja se oli menoa. Aloin säästää rahaa laskuvarjohyppykurssiin. Elokuussa 2014 hyppäsin ensimmäisen oman hypyn ja hurahdin lajiin täysin.”
Kurssit Moilanen kävi Espanjassa, jossa hänellä oli ystäviä. Sieltä hän sai myös myöhemmin luvat itsenäisiin hyppyihin.
Nyt Moilasella on D-luokan lisenssi ja vapaapudotuskouluttajan pätevyys. Oman hyppäämisensä ja kehittämisensä ohella hän siis kouluttaa muita ja tekee videoita tandemhypyistä.
”Videoiden teko lähtee jo siitä, kun yleensä ensimmäiseen laskuvarjohyppyyn valmistautuva henkilö harjoittelee maalla. Siinä kysellään kuulumisia ja sitten kuvataan koko lento, jossa tandemhyppymestari vie hyppääjää itseensä kytkettynä. Olen kuvannut jo toistasataa tandemhyppyä. Seuraavaksi olen ajatellut alkaa kuvata myös still-kuvia. Tilasin jo erityisen purukytkimen, jolla kypärässä oleva kamera laukaistaan.”
Opiskelun ja laskuvarjohyppyjen lisäksi Moilasen elämän täyttää jooga – hänellä on myös joogaopettajan koulutus. Siitäkin hän yrittää löytää apua laskuvarjohyppyihin.
”Olen ajatellut vetää joogakursseja hyppääjille. Joogasta saa muun muassa voimaa ja vartalonhallintaa. Juhannuksena menen kotiseudulleni Kalajoelle Oulu Skydive Centerin kutsumana järjestämään sinne Juhannusboogie-hyppytapahtumaa, jossa organisoin freefly-laskuvarjohyppyjä.”
Kalajoelta kotoisin oleva Jemina Moilanen opiskelee sosiaalitieteitä Helsingissä ja asuu Pasilassa.
Hyppääjät samaa perhettä
Maailma on näyttäytynyt Moilaselle yläilmoista monessa maapallon kolkassa – Suomen lisäksi.
”Upeimmat hyppypaikat ovat olleet Hollannin Texel-saarella ja Australian Byron Bayssa. Yhdysvalloissa näin sen, kun suuri on suurta. Maassa, jossa kaikki on isompaa, hyppytoimintakin oli vauhdikasta ja sain hypätä niin paljon kuin jaksoin. Mukava kokemus oli myös Unkarissa, jossa hypättiin isosta helikopterista. Olen kyllä hypännyt Suomessa ihan pienestäkin kopterista ja kuumailmapallosta. Myös talvella olen tullut taivaalta alas.”
Jemina Moilanen hyppää yleensä neljän kilometrin korkeudesta. Vapaapudotusta tulee siinä tavallisesti vajaa minuutti.
”Pudotus on väärä sana, koska siinä oikeasti lennetään. Kyllä se on laskuvarjohypyn paras puoli. Olen myös jonkun verran kokeillut liitopukua eli wingsuitia ja siinähän vapaapudotusta tulee vielä enemmän.”
Jemina Moilanen laskuvarjohyppyharrastuksen alkuajoilta.
Runsaasta hyppymäärästä huolimatta Moilaselle ei ole sattunut loukkaantumisia tai haavereita. Yksi varavarjohyppy on takana.
”Se sattui ihan alussa, takana oli noin 40 hyppyä. Punokset menivät pahasti kierteille ja oli käytettävä varavarjoa. Olin juuri saanut ensimmäiset omat hyppyvarusteeni. Varjon olin pakannut itse. Ehkä se oli hyvä herätys heti hyppyuran alkuun.”
Nyt Moilanen kouluttaa, kuvaa, järjestää ja harjoittelee muun muassa head down -hyppyjä.
”Hypätään pää alaspäin ryhmässä ja tehdään ennalta sovittu muodostelma. Talvella treenattiin tuulitunnelissa ja tavoitteena on hypätä naisten head down -ennätys.”
Vaikka Moilasen vei aikoinaan mennessään laskuvarjohypyn vapaapudotusosuus, tuo hän heti sen perään esiin lajin yhteisöllisyyden.
”Laskuvarjohyppääjät ovat kaikkialla maailmassa samaa yhteistä perhettä. Olen onnellinen, että minulla on lajin ympäriltä niin paljon ystäviä, joiden kanssa ollaan samanhenkisiä.”
Luumun Maljan saanut Jemina Moilanen harjoittelee paraikaa head down -hyppyjä.
