Laskuvarjo vaihtui varjoliitimeen

Julkaistu

Teksti Mia Weckström
Kuvat Tapio Karvonen

Helsinkiläinen liiketoimintajohtaja Anu Karvonen, 49, aloitti uuden ilmailuharrastuksen vuosien tauon jälkeen.

Miten aloitit lajin parissa?

”Kaikki alkoi siitä, kun ostin tyttärelleni lahjaksi tandemlennon Alpeilla. Mieheni päätti, että jos tytär uskaltaa, niin hänkin kokeilee varjoliitoa. Hän suoritti kurssin ja minä perässä heti seuraavana vuonna. Perheessämme on nyt kolme lupakirjaa.”

Mikä sai sinut kiinnostumaan varjolii­dosta?

”Minulla on laskuvarjotausta 1980-lu­vulta. Harrastus kuitenkin jäi, kun opiskelu ja työt veivät suuren osan ajasta. Nyt noin 30 vuoden tauon jälkeen kiinnostuin varjo­liidosta ja kävin kokeilemassa tandemlentoa. Aloittaminen oli helppoa, kun löysin sopivan kurssin. Vaikka ilmailuharrastuksesta oli ollut taukoa muutamia vuosikymmeniä, olen seurannut ilmailua tiiviisti.”

Millä tasolla olet nyt?

”Olen suorittanut PP1- ja PP2-kurssit. Sain lupakirjan kolme vuotta sitten syksyn viimei­sillä hyvillä keleillä. Se kesä oli sateinen ja tuu­linen. Silloin vietettiin pitkiä päiviä kentällä ja odoteltiin parempia kelejä. Tänä kesänä on tarkoitus lentää enemmän. Luvassa on ruos­teen poistoa ja lentämistä valvottuna.”

Mikä varjoliidossa kiehtoo sinua?

”Luonnon varassa toimiminen on haastavaa, mutta kiehtovaa. Samalla se on totaalinen nollaus. Kaikki murheet unoh­tuvat, kun seuraa siiven käyttäytymistä ja muuttuvia elementtejä kuten tuulta. Laji antaa mahdollisuuden asettaa tavoitteita ja haastaa itseään.”

Mikä on ollut tähän mennessä hienoin hetki?

”Hienoimpia hetkiä ovat olleet lennot, joissa pääsin ensimmäistä kertaa reilummin ylös. Yleisesti hienointa on se vau-efekti, joka syntyy silloin, kun katselee ja ihmettelee korkealta.”

Entä mikä on ollut tähän mennessä haas­tavinta?

”Koska minulla on laskuvarjotausta, isoin haaste on ollut tietyistä toimintamalleista poisoppiminen. Esimerkiksi korkeuden hahmottamisesta on ollut hyötyä, mutta muuten pitää toimia totaalisen eri tavalla. Haastavinta on ollut opetella pois äkkinäi­sistä liikkeistä ja muistaa rauhallisuus.”

Millaisia tavoitteita olet asettanut itsel­lesi?

”Tavoitteena on päästä lentämään mah­dollisimman paljon ja pidempiä lentoja. Tulevaisuudessa toiveena olisi päästä kokei­lemaan matkalentoa.”

Ilmailu-lehden artikkelit

Messerschmitt Bf 109 E-4 ”Rote 12”

Garmin G5 – köyhän miehen lasiohjaamo

Lentoloma Sveitsin Lausannessa: Taivaalle Morane-Saulnier MS.317:llä

Petri Kuula kantaa vastuuta Porvoon Ilmailukerhossa

Yhteistyöllä kohti tehokkaampaa ilmatilan käyttöä

In memoriam: Pekka Arola 23.11.1948–3.8.2025

Unelmasta ohjaamoon – nuoren lentäjän tarina

Niina Walveranta perusti lentokoulun Nummelaan

Lisää artikkeleita